saatto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑːt̪ːo/
- tavutus: saat‧to
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | saatto | saatot |
genetiivi | saaton | saattojen |
partitiivi | saattoa | saattoja |
akkusatiivi | saatto; saaton |
saatot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | saatossa | saatoissa |
elatiivi | saatosta | saatoista |
illatiivi | saattoon | saattoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | saatolla | saatoilla |
ablatiivi | saatolta | saatoilta |
allatiivi | saatolle | saatoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | saattona | saattoina |
translatiivi | saatoksi | saatoiksi |
abessiivi | saatotta | saatoitta |
instruktiivi | – | saatoin |
komitatiivi | – | saattoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | saato- | |
vahva vartalo | saatto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina;[1] verbi saattaa + johdin -o
Käännökset
muokkaa1. saattaminen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahautajaissaatto, juhlasaatto, riemusaatto, ruumissaatto, saattohartaus, saattohoito, saattohuone, saattojoukko, saattokoti, saattoliike, saattoväki
Aiheesta muualla
muokkaa- saatto Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 369 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.