Substantiivi

muokkaa

saatto (1-C)

  1. saattaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑːt̪ːo/
  • tavutus: saat‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saatto saatot
genetiivi saaton saattojen
partitiivi saattoa saattoja
akkusatiivi saatto;
saaton
saatot
sisäpaikallissijat
inessiivi saatossa saatoissa
elatiivi saatosta saatoista
illatiivi saattoon saattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saatolla saatoilla
ablatiivi saatolta saatoilta
allatiivi saatolle saatoille
muut sijamuodot
essiivi saattona saattoina
translatiivi saatoksi saatoiksi
abessiivi saatotta saatoitta
instruktiivi saatoin
komitatiivi saattoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo saato-
vahva vartalo saatto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina;[1] verbi saattaa + johdin -o

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hautajaissaatto, juhlasaatto, riemusaatto, ruumissaatto, saattohartaus, saattohoito, saattohuone, saattojoukko, saattokoti, saattoliike, saattoväki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • saatto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 369 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.