leveä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus[luo])
- sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
- Tie on pitkä ja leveä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈleʋeæ/
- tavutus: le‧ve‧ä
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: leveähkö, leveämpi, leveänpuoleinen
- substantiivit: leveys
- verbit: leveillä, leventyä, leventää, levetä
- adverbit: leveälti, leveästi
Yhdyssanat muokkaa
leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä
Vastakohta muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- leveä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.