kalu

Katso myös: kálu

Suomi

Substantiivi

kalu (1) (monikko kalut)

1. väline, tarvekalu, työkalu; (yleisemmin) tavara, esine, tarvike
2. (arkikieltä) siitin, penis

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlu/
• tavutus: ka‧lu

Liittyvät sanat

• apuneuvo
• väline

Johdokset

• substantiivit: kaluste, kalusto, kalustus
• verbit: kalustaa

Yhdyssanat

ajokalu, alttarikalu, huonekalu, juhlakalu, kalukukkaro, kalulaatikko, kalunkirjoitus, kalupakki, kalupuu, kaluvaja, keittiökalu, leikkikalu, miehenkalu, peltokalu, perintökalu, taikakalu, tarvekalu, työkalu

Anagrammit

alku, laku

Aiheesta muualla

• kalu Kielitoimiston sanakirjassa
• kalu Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 435, 631 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Atoni

Konjunktio

kalu

1. jos