Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalustus (39)

  1. kalustaminen; huoneen tms. sisältämät kalusteet
    vaatimaton kalustus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlust̪us/
  • tavutus: ka‧lus‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalustus kalustukset
genetiivi kalustuksen kalustusten
kalustuksien
partitiivi kalustusta kalustuksia
akkusatiivi kalustus;
kalustuksen
kalustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kalustuksessa kalustuksissa
elatiivi kalustuksesta kalustuksista
illatiivi kalustukseen kalustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalustuksella kalustuksilla
ablatiivi kalustukselta kalustuksilta
allatiivi kalustukselle kalustuksille
muut sijamuodot
essiivi kalustuksena kalustuksina
translatiivi kalustukseksi kalustuksiksi
abessiivi kalustuksetta kalustuksitta
instruktiivi kalustuksin
komitatiivi kalustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalustus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kalustaa (kalust- + -us)

Käännökset muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa