Substantiivi

muokkaa

kaluste (48)[1]

  1. huonekalu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑlust̪eˣ/
  • tavutus: ka‧lus‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaluste kalusteet
genetiivi kalusteen kalusteiden
kalusteitten
partitiivi kalustetta kalusteita
akkusatiivi kaluste;
kalusteen
kalusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kalusteessa kalusteissa
elatiivi kalusteesta kalusteista
illatiivi kalusteeseen kalusteisiin
kalusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalusteella kalusteilla
ablatiivi kalusteelta kalusteilta
allatiivi kalusteelle kalusteille
muut sijamuodot
essiivi kalusteena kalusteina
translatiivi kalusteeksi kalusteiksi
abessiivi kalusteetta kalusteitta
instruktiivi kalustein
komitatiivi kalusteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalustee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalustet-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kalustevuokraamo, katukaluste, keittiökaluste, kiintokaluste, kylmäkaluste, kylpyhyonekaluste, myymäläkaluste, parvekekaluste, puutarhakaluste, säilytyskaluste, tyylikaluste, ulkokaluste, vesikaluste, vuokrakaluste

Anagrammit
muokkaa

kastelu, katselu, letkaus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaluste Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48