Wikipedia
Katso artikkeli Kastelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kastelu (2)[1]

  1. se, että kastellaan
    kukkien kastelu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑst̪elu/
  • tavutus: kas‧te‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kastelu kastelut
genetiivi kastelun kastelujen
kasteluiden
kasteluitten
partitiivi kastelua kasteluita
kasteluja
akkusatiivi kastelu;
kastelun
kastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kastelussa kasteluissa
elatiivi kastelusta kasteluista
illatiivi kasteluun kasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kastelulla kasteluilla
ablatiivi kastelulta kasteluilta
allatiivi kastelulle kasteluille
muut sijamuodot
essiivi kasteluna kasteluina
translatiivi kasteluksi kasteluiksi
abessiivi kastelutta kasteluitta
instruktiivi kasteluin
komitatiivi kasteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kastelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä kastella

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kasteluauto, kastelukaivanto, kastelukanava, kastelukannu, kastelulaite, kasteluletku, kasteluvesi, kasteluviljelmä, kasteluviljelys, keinokastelu, sadetuskastelu, vuoteenkastelu, yökastelu

Anagrammit muokkaa

kaluste, katselu, letkaus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2