bruka

Ruotsi

Verbi

bruka (1)

1. olla tapana, tavata; harrastaa, käyttää, (puhekielinen) pruukata
2. ~ göra ngt olla tapana tehdä jtkn

   Jag brukar skida långa vägar.

   Minulla on tapana hiihtää pitkiä matkoja.

Taivutus

Taivutus – bruka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	brukar [luo]	brukas
imperfekti	brukade	brukades
supiini	brukat	brukats
imperatiivi	bruka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: bruka
• passiivin infinitiivi: brukas
• aktiivin part. prees: brukande [luo]
• passiivin part. prees: brukandes
• part. perf.: yl. brukad, n. brukat, määr./mon. brukade

Aiheesta muualla

• bruka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)