PuolaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

buk m.

  1. pyökki

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

buk (2) (yks. määr. buken, mon. epämäär. bukar [luo], mon. määr. bukarna [luo])

  1. maha, vatsa, alavartalo ruumiinosa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

bukfena, bukfylla, bukgjord, bukhåla, buksmärta, buktalare, isterbuk, svängningsbuk, vassbuk

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

buk

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä backen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä backen

TšekkiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

buk m.

  1. pyökki
  2. (halventava) homo, homoseksuaali

TaivutusMuokkaa

sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi buk buky / buci
genetiivi buku buků
datiivi buku bukům
akkusatiivi buk buky
vokatiivi buku buky
lokatiivi buku bucích
instrumentaali bukem buky

Huom: muoto monikko 'buci' vain sanonnoissa, kuten "kluk jako buk"