SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

haista

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivi sanasta hai
  2. (taivutusmuoto) monikon elatiivi sanasta hai

VerbiMuokkaa

haista (66) (taivutus[luo])

  1. ~ (ablat.) tuottaa tai erittää jonkinlaista, yleensä epämiellyttävää, hajua
    Tämä haisee oudolta.
  2. ~ (ablat.) (murretta) tuoksua, tuottaa tai erittää miellyttävää hajua
    Tämä haisee hyvältä.
  3. (arkikieltä) pierrä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑi̯st̪ɑˣ/
  • tavutus: hais‧ta

EtymologiaMuokkaa

johdos haja-vartalosta[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • haista Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haistaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haistaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haistaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.