Substantiivi

muokkaa

haista

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta hai
  2. (taivutusmuoto) monikon elatiivi sanasta hai

haista (66) (taivutus[luo])

  1. ~ (ablat.) tuottaa tai erittää jonkinlaista, yleensä epämiellyttävää, hajua
    Tämä haisee oudolta.
  2. ~ (ablat.) (murteellinen) tuoksua, tuottaa tai erittää miellyttävää hajua
    Tämä haisee hyvältä.
  3. (arkikieltä) pierrä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑi̯st̪ɑˣ/
  • tavutus: hais‧ta

Etymologia

muokkaa

johdos haja-vartalosta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haista Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 579, 874, 1104, 3377, 3706 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haistaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haistaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haistaa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.