”Haju” Jan Brueghelin ja Peter Paul Rubensin sarjasta Viisi aistia

Substantiivi

muokkaa

haju (1)

  1. (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi
    Mikä tuo outo haju on?
    Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
  2. (slangia) aavistus, tieto
    Onko sinulla hajuakaan asiasta?
    Ei mitään hajuu.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑju/
  • tavutus: ha‧ju

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

johdos haja-vartalosta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haju Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 579, 874, 1104, 3706 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.