haju
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
haju (1)
- (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi
- Mikä tuo outo haju on?
- Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
- (slangia) aavistus, tieto
- Onko sinulla hajuakaan asiasta?
- Ei mitään hajuu.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhɑju/
- tavutus: ha‧ju
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haju | hajut |
| genetiivi | hajun | hajujen |
| partitiivi | hajua | hajuja |
| akkusatiivi | haju; hajun |
hajut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajussa | hajuissa |
| elatiivi | hajusta | hajuista |
| illatiivi | hajuun | hajuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajulla | hajuilla |
| ablatiivi | hajulta | hajuilta |
| allatiivi | hajulle | hajuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajuna | hajuina |
| translatiivi | hajuksi | hajuiksi |
| abessiivi | hajutta | hajuitta |
| instruktiivi | – | hajuin |
| komitatiivi | – | hajuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
hajuaine, hajuaisti, hajuaistimus, hajuetäisyys, hajuhaitta, hajuheinä, hajuhermo, hajuherne, hajulohko, hajulukko, hajulähde, hajupihka, hajupommi, hajurako, hajusaippua, hajusuola, hajuvesi, hajuvirhe, hajuväli, hienhaju, kalmanhaju, ominaishaju, rikinhaju, ruoanhaju, ruudinhaju, ruumiinhaju, sillinhaju
Aiheesta muuallaMuokkaa
- haju Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.