SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

haju (1)

  1. (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi
    Mikä tuo outo haju on?
    Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
  2. (slangia) aavistus, tieto
    Onko sinulla hajuakaan asiasta?
    Ei mitään hajuu.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haju hajut
genetiivi hajun hajujen
partitiivi hajua hajuja
akkusatiivi haju;
hajun
hajut
sisäpaikallissijat
inessiivi hajussa hajuissa
elatiivi hajusta hajuista
illatiivi hajuun hajuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hajulla hajuilla
ablatiivi hajulta hajuilta
allatiivi hajulle hajuille
muut sijamuodot
essiivi hajuna hajuina
translatiivi hajuksi hajuiksi
abessiivi hajutta hajuitta
instruktiivi hajuin
komitatiivi hajuine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos haja-vartalosta[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hajuaine, hajuaisti, hajuaistimus, hajuetäisyys, hajuhaitta, hajuheinä, hajuhermo, hajuherne, hajulohko, hajulukko, hajulähde, hajupihka, hajupommi, hajurako, hajusaippua, hajusuola, hajuvesi, hajuvirhe, hajuväli, hienhaju, kalmanhaju, ominaishaju, rikinhaju, ruoanhaju, ruudinhaju, ruumiinhaju, sillinhaju

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • haju Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana haju