haju
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaahaju (1)
- (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi
- Mikä tuo outo haju on?
- Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
- (slangia) aavistus, tieto
- Onko sinulla hajuakaan asiasta?
- Ei mitään hajuu.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑju/
- tavutus: ha‧ju
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haju | hajut |
| genetiivi | hajun | hajujen |
| partitiivi | hajua | hajuja |
| akkusatiivi | haju; hajun |
hajut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajussa | hajuissa |
| elatiivi | hajusta | hajuista |
| illatiivi | hajuun | hajuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajulla | hajuilla |
| ablatiivi | hajulta | hajuilta |
| allatiivi | hajulle | hajuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajuna | hajuina |
| translatiivi | hajuksi | hajuiksi |
| abessiivi | hajutta | hajuitta |
| instruktiivi | – | hajuin |
| komitatiivi | – | hajuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahajuaine, hajuaisti, hajuaistimus, hajuetäisyys, hajuhaitta, hajuheinä, hajuhermo, hajuherne, hajulohko, hajulukko, hajulähde, hajupihka, hajupommi, hajurako, hajusaippua, hajusuola, hajuvesi, hajuvirhe, hajuväli, hienhaju, kalmanhaju, ominaishaju, rikinhaju, ruoanhaju, ruudinhaju, ruumiinhaju, sillinhaju
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.