lemu
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlemu/
- tavutus: le‧mu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lemu | lemut |
| genetiivi | lemun | lemujen |
| partitiivi | lemua | lemuja |
| akkusatiivi | lemu; lemun |
lemut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lemussa | lemuissa |
| elatiivi | lemusta | lemuista |
| illatiivi | lemuun | lemuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lemulla | lemuilla |
| ablatiivi | lemulta | lemuilta |
| allatiivi | lemulle | lemuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lemuna | lemuina |
| translatiivi | lemuksi | lemuiksi |
| abessiivi | lemutta | lemuitta |
| instruktiivi | – | lemuin |
| komitatiivi | – | lemuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lemu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: lemuta
Aiheesta muualla muokkaa
- lemu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1