haiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaiseminen (38)
- teonnimi verbistä haista
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haiseminen | haisemiset |
genetiivi | haisemisen | haisemisten haisemisien |
partitiivi | haisemista | haisemisia |
akkusatiivi | haiseminen; haisemisen |
haisemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haisemisessa | haisemisissa |
elatiivi | haisemisesta | haisemisista |
illatiivi | haisemiseen | haisemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haisemisella | haisemisilla |
ablatiivi | haisemiselta | haisemisilta |
allatiivi | haisemiselle | haisemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haisemisena (haisemisna) |
haisemisina |
translatiivi | haisemiseksi | haisemisiksi |
abessiivi | haisemisetta | haisemisitta |
instruktiivi | – | haisemisin |
komitatiivi | – | haisemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haisemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haisemis- |