fart

Englanti

Substantiivi

fart (monikko farts)

1. (arkikieltä) pieru
2. (arkikieltä, alatyyliä) ärsyttävä henkilö, typerys
3. (arkikieltä, alatyyliä, joskus halventava) (tavallisemmin muodossa old fart) iäkäs henkilö; erityisesti sellainen, jonka näkemyksiä puhuja pitää vanhanaikaisina

Liittyvät sanat

• flatus

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	farts
part. prees.	farting
imp. & part. perf.	farted

fart

1. (arkikieltä) pieraista
2. (arkikieltä) (tavallisemmin muodossa fart around) maleksia, lorvia

Islanti

Substantiivi

fart

1. (puhekieltä) vauhti

Katalaani

Adjektiivi

fart

1. täysinäinen, täpötäysi
2. turhautunut, ärsyyntynyt

Puola

Substantiivi

fart m. (genetiivi farta tai fartu, akkusatiivi farta tai fart)

1. (puhekieltä) tuuri

Etymologia

mahdollisesti saksan Fahrt

Ranska

Substantiivi

fart m. (monikko farts[luo])

1. suksivoide

Aiheesta muualla

• fart Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

fart yl. (3) (yks. määr. farten [luo], mon. epämäär. farter [luo], mon. määr. farterna [luo])

1. vauhti

Liittyvät sanat

• hastighet
• sats

Aiheesta muualla

• fart Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)