hengetön

Suomi

Adjektiivi

hengetön (34-C)

1. kuollut
2. (kuvaannollisesti) sellainen, jolla ei ole inspiraatiota tai motivaatiota; joka on ponneton ja kaavamainen
3. (kristinusko) sellainen, joka ei ole syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta: sielullinen tai lihallinen
4. (optiikka) kehyksetön (linssi)

Ääntäminen

• IPA: [ˈheŋːetøn]

Tavutus

• tavutus: hen‧ge‧tön

Etymologia

• (1. ja 2.) sanan henki taivutetusta vartalosta ja suffiksista -tön
• (3.) nimen Henki taivutetusta vartalosta ja suffiksista -tön

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• (1.) elävä
• (2.) henkevä
• (3.) hengellinen

Aiheesta muualla

• hengetön Kielitoimiston sanakirjassa