hirttää
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
hirttää (53-C) (taivutus[luo])
- teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen, jolloin teloitettava kuristuu tai kuolee niskan katkeamiseen köyden varaan pudotettaessa
- Eräissä maissa on vielä nykyäänkin tapana hirttää kuolemaantuomitut. {{
- (kuvaannollisesti) puristua; jumittua, juuttua
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) tukahduttaa jokin
- Raggarit saatiin hirtettyä.
- Raggaritoiminta saatiin tukahdutetuksi.
- Raggarit saatiin hirtettyä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhirt̪ːæːˣ/
- tavutus: hirt‧tää
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivi: hirtto, hirttäjä
- verbit: hirttyä, hirtättää, refleksiivinen hirttäytyä
Idiomit muokkaa
- hirttää kiinni
Aiheesta muualla muokkaa
- hirttää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.