Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

hirttää (53-C) (taivutus[luo])

  1. teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen, jolloin teloitettava kuristuu tai kuolee niskan katkeamiseen köyden varaan pudotettaessa
    Eräissä maissa on vielä nykyäänkin tapana hirttää kuolemaantuomitut. {{
  2. (kuvaannollisesti) puristua; jumittua, juuttua
  3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) tukahduttaa jokin
    Raggarit saatiin hirtettyä.
    Raggaritoiminta saatiin tukahdutetuksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhirt̪ːæːˣ/
  • tavutus: hirt‧tää

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • hirttää kiinni
    1. (arkikieltä) jumittua, juuttua
      Henkilöauton kuljettaja joutui pulaan, kun auton kaasu hirtti kiinni moottoritiellä. (iltalehti.fi)
      Ultramatkoillahan ei ensisijaisena riskinä ole niinkään se, että pumppu hirttää kiinni, vaan lähinnä elimistön kuivuminen sopivan nesteytyksen puutteessa.

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.