Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hirtto (1-C)[1]

  1. tappaminen hirsipuuhun kiinnitetyn hirttoköyden varaan laskemalla
    hirtto keskipäivän helteessä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhirt̪ːo/
  • tavutus: hirt‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirtto hirtot
genetiivi hirton hirttojen
partitiivi hirttoa hirttoja
akkusatiivi hirtto;
hirton
hirtot
sisäpaikallissijat
inessiivi hirtossa hirtoissa
elatiivi hirtosta hirtoista
illatiivi hirttoon hirttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirtolla hirtoilla
ablatiivi hirtolta hirtoilta
allatiivi hirtolle hirtoille
muut sijamuodot
essiivi hirttona hirttoina
translatiivi hirtoksi hirtoiksi
abessiivi hirtotta hirtoitta
instruktiivi hirtoin
komitatiivi hirttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hirto-
vahva vartalo hirtto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hirttokuolema, hirttoköysi, hirttonuora, hirttosilmukka, hirttosolmu, hirttotuomio, hirttouurre

Aiheesta muualla muokkaa

  • hirtto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C