Wikipedia
Katso artikkeli Teloitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Teloitus

Substantiivi

muokkaa

teloitus (39)[1]

  1. kuolemantuomion täytäntöönpano: lakiin perustuva ihmisen surmaaminen rangaistukseksi hänen tekemästään rikoksesta; se, että teloitetaan
  2. (arkikieltä) puolustuskyvyttömän ja avuttoman ihmisen poikkeuksellisen raaka murha

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪eloi̯t̪us/
  • tavutus: te‧loi‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teloitus teloitukset
genetiivi teloituksen teloitusten
teloituksien
partitiivi teloitusta teloituksia
akkusatiivi teloitus;
teloituksen
teloitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi teloituksessa teloituksissa
elatiivi teloituksesta teloituksista
illatiivi teloitukseen teloituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi teloituksella teloituksilla
ablatiivi teloitukselta teloituksilta
allatiivi teloitukselle teloituksille
muut sijamuodot
essiivi teloituksena teloituksina
translatiivi teloitukseksi teloituksiksi
abessiivi teloituksetta teloituksitta
instruktiivi teloituksin
komitatiivi teloituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teloitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
teloitus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

teloituskomennuskunta, teloituspaikka

Anagrammit
muokkaa

isottelu, osittelu, soittelu

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39