ilkkua
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaailkkua (52-A) (taivutus[luo])[1]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilkːuɑˣ/
- tavutus: ilk‧ku‧a
Käännökset
muokkaa1. kiusata, piikitellä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: ilkkuminen
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ilkkua Kielitoimiston sanakirjassa
- ilkkua Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 934 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-A