ilkkuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailkkuminen (38)
- teonnimi verbistä ilkkua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilkkuminen | ilkkumiset |
| genetiivi | ilkkumisen | ilkkumisten ilkkumisien |
| partitiivi | ilkkumista | ilkkumisia |
| akkusatiivi | ilkkuminen; ilkkumisen |
ilkkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilkkumisessa | ilkkumisissa |
| elatiivi | ilkkumisesta | ilkkumisista |
| illatiivi | ilkkumiseen | ilkkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilkkumisella | ilkkumisilla |
| ablatiivi | ilkkumiselta | ilkkumisilta |
| allatiivi | ilkkumiselle | ilkkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilkkumisena (ilkkumisna) |
ilkkumisina |
| translatiivi | ilkkumiseksi | ilkkumisiksi |
| abessiivi | ilkkumisetta | ilkkumisitta |
| instruktiivi | – | ilkkumisin |
| komitatiivi | – | ilkkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilkkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilkkumis- | |