laikku
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑi̯kːu/
- tavutus: laik‧ku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laikku | laikut |
| genetiivi | laikun | laikkujen |
| partitiivi | laikkua | laikkuja |
| akkusatiivi | laikku; laikun |
laikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laikussa | laikuissa |
| elatiivi | laikusta | laikuista |
| illatiivi | laikkuun | laikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laikulla | laikuilla |
| ablatiivi | laikulta | laikuilta |
| allatiivi | laikulle | laikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laikkuna | laikkuina |
| translatiivi | laikuksi | laikuiksi |
| abessiivi | laikutta | laikuitta |
| instruktiivi | – | laikuin |
| komitatiivi | – | laikkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | laiku- | |
| vahva vartalo | laikku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: laikkuinen, laikukas, laikullinen
- verbit: laikuttaa
Yhdyssanat muokkaa
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- laikku Kielitoimiston sanakirjassa