Ruotsi

muokkaa

infinna (epäsäännöllinen)

  1. refl.: infinna sig saapua paikalle, ilmaantua paikalle
  2. refl.: infinna sig alkaa näkyä

Taivutus

muokkaa
Taivutus – infinna
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens infinner
imperfekti infann
supiini infunnit
imperatiivi infinn
Nominaalimuodot
  • aktiivin infinitiivi: infinna
  • passiivin infinitiivi: –
  • aktiivin part. prees: infinnande
  • passiivin part. prees: –
  • part. perf.: yl. infunnen, n. infunnet, määr./mon. infunna

Etymologia

muokkaa

in- + finna