kähveltää

Suomi

Verbi

kähveltää (54-I) (taivutus[luo])

1. varastaa, viedä luvatta

   Kuka kehveli on kähveltänyt kihvelin?!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæhʋelt̪æːˣ/
• tavutus: käh‧vel‧tää

Etymologia

• -lta-johdos deskriptiivisestä vartalosta

Liittyvät sanat

Synonyymit

• pölliä
• (yleiskieltä) näpistää, anastaa
• (slangia) nyysiä, syyhkiä

Johdokset

• substantiivit: kähveltäminen

Aiheesta muualla

• kähveltää Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1055, 1063 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa