varastaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle
- Mies varasti arvokkaita koruja.
- (kuvaannollisesti) ottaa jotakin luvatta, erityisesti jotain aineetonta
- varastaa ideoita
- Hakkeri varasti Van Rompuyn meilejä (hs.fi)
- Estelle varasti huomion Victorian syntymäpäivänä (kaleva.fi)
- (urheilu) lähteä ennen lähtömerkkiä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑrɑst̪ɑːˣ/
- tavutus: va‧ras‧taa
Etymologia muokkaa
johdos substantiivista varas (varas- + -ta- + -a)[1]
Käännökset muokkaa
1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (varastaa) anastaa, viedä, rosvota; (arkikieltä) kähveltää, pihistää, pölliä, vohkia; (slangia) kössiä, nyysiä, kääntää, vöhniä, vöniä, ritsata, nussia
- (vähäarvoisista, etenkin myymälävarkauksista) näpistää
- (varastaa väkivalloin) ryöstää, ryövätä, rosvota (slangia) rullata, kääntää
- (varastaa huijaamalla) kavaltaa, (slangia) kääntää, puhaltaa
Johdokset muokkaa
- verbit: varastella
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.