varastaa (53) (taivutus[luo])

  1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle
    Mies varasti arvokkaita koruja.
  2. (kuvaannollisesti) ottaa jotakin luvatta, erityisesti jotain aineetonta
    varastaa ideoita
    Hakkeri varasti Van Rompuyn meilejä (hs.fi)
    Estelle varasti huomion Victorian syntymäpäivänä (kaleva.fi)
  3. (urheilu) lähteä ennen lähtömerkkiä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑrɑst̪ɑːˣ/
  • tavutus: va‧ras‧taa

Etymologia

muokkaa

johdos substantiivista varas (varas- + -ta- + -a)[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • varastaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1055, 1063, 3666 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.