Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

varastaa (53) (taivutus[luo])

  1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle
    Mies varasti arvokkaita koruja.
  2. (kuvaannollisesti) ottaa jotakin luvatta, erityisesti jotain aineetonta
    varastaa ideoita
    Hakkeri varasti Van Rompuyn meilejä (hs.fi)
    Estelle varasti huomion Victorian syntymäpäivänä (kaleva.fi)
  3. (urheilu) lähteä ennen lähtömerkkiä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrɑst̪ɑːˣ/
  • tavutus: va‧ras‧taa

Etymologia muokkaa

johdos substantiivista varas (varas- + -ta- + -a)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • varastaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1055, 1063, 3666 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.