kavaltaa

Suomi

Verbi

kavaltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. (oikeustiede) varastaa hallussaan luvallisesti olevaa, jonkun toisen omistamaa omaisuutta

   Isännöitsijä kavalsi taloyhtiöiltä yli 600 000 euroa.

2. pettää antamalla ilmi luottamuksellista tietoa

   Juudas kavalsi Jeesuksen.

3. (kuvaannollisesti) saattaa tahattomasti ilmi jotakin salassa pidettävää, yksityistä tai muuten yleiseen tietoon kuulumatonta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑʋɑlt̪ɑːˣ/
• tavutus: ka‧val‧taa

Käännökset

1. varastaa hallussaan luvallisesti olevaa omaisuutta

englanti: defraud, embezzle

Liittyvät sanat

• kavala

Johdokset

• substantiivit: kavallus, kavaltaja, kavaltaminen

Aiheesta muualla

• kavaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
• kavaltaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 844, 1063, 4883 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa