kavallus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakavallus (39)
- (omaisuusrikos) anastusrikoksen muoto, jossa henkilö anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑʋɑlːus/
- tavutus: ka‧val‧lus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kavallus | kavallukset |
| genetiivi | kavalluksen | kavallusten kavalluksien |
| partitiivi | kavallusta | kavalluksia |
| akkusatiivi | kavallus; kavalluksen |
kavallukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kavalluksessa | kavalluksissa |
| elatiivi | kavalluksesta | kavalluksista |
| illatiivi | kavallukseen | kavalluksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kavalluksella | kavalluksilla |
| ablatiivi | kavallukselta | kavalluksilta |
| allatiivi | kavallukselle | kavalluksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kavalluksena | kavalluksina |
| translatiivi | kavallukseksi | kavalluksiksi |
| abessiivi | kavalluksetta | kavalluksitta |
| instruktiivi | – | kavalluksin |
| komitatiivi | – | kavalluksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kavallukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kavallus- | |
Käännökset
muokkaa1. anastusrikoksen muoto, jossa henkilö anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja
|
|