anastus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaanastus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑnɑst̪us/
- tavutus: a‧nas‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | anastus | anastukset |
genetiivi | anastuksen | anastusten anastuksien |
partitiivi | anastusta | anastuksia |
akkusatiivi | anastus; anastuksen |
anastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | anastuksessa | anastuksissa |
elatiivi | anastuksesta | anastuksista |
illatiivi | anastukseen | anastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | anastuksella | anastuksilla |
ablatiivi | anastukselta | anastuksilta |
allatiivi | anastukselle | anastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | anastuksena | anastuksina |
translatiivi | anastukseksi | anastuksiksi |
abessiivi | anastuksetta | anastuksitta |
instruktiivi | – | anastuksin |
komitatiivi | – | anastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | anastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
anastus- |
Käännökset
muokkaa1. anastaminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- anastus Kielitoimiston sanakirjassa