Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kavaltaja (10)

  1. henkilö, joka kavaltaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑʋɑlˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ka‧val‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kavaltaja kavaltajat
genetiivi kavaltajan kavaltajien
(kavaltajain)
partitiivi kavaltajaa kavaltajia
akkusatiivi kavaltaja;
kavaltajan
kavaltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kavaltajassa kavaltajissa
elatiivi kavaltajasta kavaltajista
illatiivi kavaltajaan kavaltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kavaltajalla kavaltajilla
ablatiivi kavaltajalta kavaltajilta
allatiivi kavaltajalle kavaltajille
muut sijamuodot
essiivi kavaltajana kavaltajina
translatiivi kavaltajaksi kavaltajiksi
abessiivi kavaltajatta kavaltajitta
instruktiivi kavaltajin
komitatiivi kavaltajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kavaltaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa