kapakala

Suomi

Substantiivi

kapakala (9)

halkaistuna kuivattu kala, tavallisesti turska
Kotona tehtiin kapakalaa hauesta.

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑpɑˌkɑlɑ/
tavutus: ka‧pa‧ka‧la

Etymologia

Sanan loppuosa kala. Alkuosa on mahdollisesti yhteydessä ääntä jäljittelevään kapista-sanaan,^[1] tai peräisin germaanisista kielistä, kuten muinaisruotsin sanan skaveþorsker alkuosasta.^[2]

Eräskin mahdollisuus on, että alkuosa olisi peräisin ruotsin kielen verbistä kapa ('katkaista') < kuljetuksessa käytettävästä puulaatikosta, johon jäykkä kala ei mahdu katkaisematta < täysikasvuinen turska painaa 53 kilogrammaa ja kalat on täytynyt lyhentää määrämittaisiksi ennen kuin ne on kuljetettu hevospelillä puisessa laatikossa rannikolta sisämaahan. Saksan kielessä samaa tarkoittavaa sanaa Stockmaß käytetään myös merkityksessä hevosen säkäkorkeus, mikä viittaa jonkinlaiseen pituusmittaan. Eräs selitys on että kaloja olisi joskus kiinnitetty roikkumaan hevosen ikeestä.

Liittyvät sanat

kuivakala

Aiheesta muualla

kapakala Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.
↑ Kylstra, A.D.; Hahmo, Sirkka-Liisa; Hofstra, Tette; Nikkilä, Otto. 1991–2012. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Amsterdam: Rodopi.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.

[2] Kylstra, A.D.; Hahmo, Sirkka-Liisa; Hofstra, Tette; Nikkilä, Otto. 1991–2012. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Amsterdam: Rodopi.

[1]

[2]