turska
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaturska (10)
- Pohjois-Atlantin ja Jäämeren kala (Gadus morhua), joita ajoittain esiintyy myös Suomenlahdella
- Turska on tärkeä talouskala.
- (puhekieltä) tappio, erityisesti arvopaperiin liittyvä
- Taas tuli turskaa kun osakekurssit romahtivat ja jouduin myymään tappiolla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪urskɑ/
- tavutus: turs‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turska | turskat |
| genetiivi | turskan | turskien (turskain) |
| partitiivi | turskaa | turskia |
| akkusatiivi | turska; turskan |
turskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turskassa | turskissa |
| elatiivi | turskasta | turskista |
| illatiivi | turskaan | turskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turskalla | turskilla |
| ablatiivi | turskalta | turskilta |
| allatiivi | turskalle | turskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turskana | turskina |
| translatiivi | turskaksi | turskiksi |
| abessiivi | turskatta | turskitta |
| instruktiivi | – | turskin |
| komitatiivi | – | turskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. Gadus morhua
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- turska Kielitoimiston sanakirjassa
- turska Tieteen termipankissa
- Artikkeli 4224 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kroatia
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.