Karkaava [1] kili

karata (73-D) (taivutus[luo])

  1. päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, paeta
    Panttivangin onnistui karata vankilasta.
  2. (kuvaannollisesti) mennä pois näkyvistä, kadota
    Pilvet karkasivat.
  3. hyökätä
    Gorilla karkasi eläintenhoitajan kimppuun.
  4. riistäytyä
    Tuli karkasi kulottajilta ja vaurioitti huvilaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: ka‧ra‧ta

Huomautukset

muokkaa
  • Verbejä paeta ja karata (jostakin) käytetään synonyymisesti, kun päästään pois paikasta, josta ei saisi päästä pois. Sen sijaan, kun päästään pois paikasta, josta ajatellaan olevan suotavaa päästä pois, käytetään vain verbiä paeta.
Mies karkasi/pakeni vankilasta. (verbit hyvin synonyymisia keskenään)
...vrt...
Mies pakeni sodan keskeltä. (* karata sodan keskeltä tulkitaan niin, että kyse on sotilaskarkuruudesta)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karata Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 3738, 4528 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta karta

Substantiivi

muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat

Serbokroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat