Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

keikata (73-A) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) keikahtaa, kaatua
  2. (arkikieltä, harvinainen) toteuttaa yksittäinen keikkatyön luonteinen tehtävä tai toimeksianto
  3. (slangia) varastaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯kɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kei‧ka‧ta

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

keikata

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä keikattaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä keikattaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä keikattaa