keittää

Suomi

Verbi

keittää (53-C) (taivutus[luo])

1. kuumentaa nestettä kiehumispisteen yli; valmistaa tai käsitellä keittoastiassa nestettä sellaisenaan tai lisätyssä nesteessä; myös uuttaa kiehuvalla tai kuumennetulla vedellä

   keittää perunat

   keittää sellua

   keittää kahvit

   keittää kokoon – keittää jotain kunnes nestettä on haihtunut

   Toista se oli ennen kun piti keittää pyykit ja pestä käsin.

2. (tekniikka, arkikieltä) ylikuumentua, jolloin jäähdytinneste alkaa kiehua

   Moottori alkoi keittää.

3. (puhekieltä, kuvaannollisesti) mennä hermot

   Alkaa kohta keittää tämän touhotuksen kanssa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯t̪ːæːˣ/
• tavutus: keit‧tää

Etymologia

todennäköisesti samasta ikivanhasta vartalosta kuin sana kiehua

Käännökset

1. valmistaa kuumassa nesteessä

englanti: boil (vettä, kananmunia, perunoita yms.), cook (ruokaa), brew (kahvia tai teetä) espanja: hervir esperanto: kuiri ido: boliigar puola: gotować ranska: faire bouillir (vettä), cuire (ruokaa), cuisiner (ruokaa), préparer, faire infuser (teetä)

ruotsi: sjuda, (kahvista) brygga saksa: sieden tšekki: vařit unkari: főz, forral venäjä: варить, (kypsäksi) доварить, (jossakin) сварить viro: keetma

Liittyvät sanat

• kiehua

Johdokset

• substantiivit: keitin, keitos, keitto, keittäjä, keittämö
• verbit: keitellä, keittyä, keitättää

Yhdyssanat

• keitinselkä

Aiheesta muualla

• keittää Kielitoimiston sanakirjassa
• keittää Suomen murteiden sanakirjassa
• keittää Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 692, 3607 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa