Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuiri (5)

  1. (vanhahtava) lusikka
  2. kuirien suvun (Limosa) laji tai yksilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuiri kuirit
genetiivi kuirin kuirien
(kuirein)
partitiivi kuiria kuireja
akkusatiivi kuiri;
kuirin
kuirit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuirissa kuireissa
elatiivi kuirista kuireista
illatiivi kuiriin kuireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuirilla kuireilla
ablatiivi kuirilta kuireilta
allatiivi kuirille kuireille
muut sijamuodot
essiivi kuirina kuireina
translatiivi kuiriksi kuireiksi
abessiivi kuiritta kuireitta
instruktiivi kuirein
komitatiivi kuireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuiri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 (muodossa ”cuiri”).[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

eskimokuiri, mustapyrstökuiri, punakuiri, ruostekuiri

Esperanto muokkaa

Verbi muokkaa

kuiri

  1. keittää, laittaa ruokaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 315. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.