Substantiivi

muokkaa

kuirimo (2)

  1. mikä tahansa kuirimojen suvun (Cochlearia) kasvi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkui̯rimo/
  • tavutus: kui‧ri‧mo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuirimo kuirimot
genetiivi kuirimon kuirimojen
kuirimoiden
kuirimoitten
partitiivi kuirimoa kuirimoita
kuirimoja
akkusatiivi kuirimo;
kuirimon
kuirimot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuirimossa kuirimoissa
elatiivi kuirimosta kuirimoista
illatiivi kuirimoon kuirimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuirimolla kuirimoilla
ablatiivi kuirimolta kuirimoilta
allatiivi kuirimolle kuirimoille
muut sijamuodot
essiivi kuirimona kuirimoina
translatiivi kuirimoksi kuirimoiksi
abessiivi kuirimotta kuirimoitta
instruktiivi kuirimoin
komitatiivi kuirimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuirimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kuiri ’lusikka’ + -mo; Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma sana.[1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuirimo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kuirimo.