kelli

Suomi

Substantiivi

kelli (5)

1. (alatyyliä, murteellinen) penis
2. (murteellinen, vanhahtava) lapanen

Käännökset

1. substantiivi

englanti: dick espanja: polla f.

ranska: bite f.

Verbi

kelli

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kelliä
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kelliä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kelliä
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kelliä

Preussi

Adverbi

kelli

1. paljonko, kuinka paljon

Turkki

Prepositio

kelli

1. konjunktion tavoin toimiva, koko seuraavaan lauseeseen viittaava ja siihen sisältyvän lupauksen käsittävä prepositio

Aiheesta muualla

• Türk Dil Kurumu: ”kelli”