Wikipedia
Katso artikkeli Konjunktio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konjunktio (3)

  1. (kielitiede) sidesana, sanaluokka sanoja ja lauseita yhdistäville sanoille. Konjunktiot jakautuvat rinnastuskonjunktioihin ja alistuskonjunktioihin
  2. (logiikka) "ja"-sanaa vastaava looginen konnektiivi, tai sen avulla muodostettu yhdistetty väittämä: jos A on tosi ja B on tosi
  3. (tähtitiede) kahden taivaankappaleen asettuminen katsojaan nähden samalle linjalle; aspekti, jossa taivaankappaleiden välinen kulmaetäisyys ekliptikaa pitkin laskettuna on 0°

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonjuŋkˌt̪io/
  • tavutus: kon‧junk‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konjunktio konjunktiot
genetiivi konjunktion konjunktioiden
konjunktioitten
partitiivi konjunktiota konjunktioita
akkusatiivi konjunktio;
konjunktion
konjunktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi konjunktiossa konjunktioissa
elatiivi konjunktiosta konjunktioista
illatiivi konjunktioon konjunktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konjunktiolla konjunktioilla
ablatiivi konjunktiolta konjunktioilta
allatiivi konjunktiolle konjunktioille
muut sijamuodot
essiivi konjunktiona konjunktioina
translatiivi konjunktioksi konjunktioiksi
abessiivi konjunktiotta konjunktioitta
instruktiivi konjunktioin
komitatiivi konjunktioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konjunktio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alistuskonjunktio, disjunktiivikonjunktio, rinnastuskonjunktio

Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa