Substantiivi

muokkaa

ekliptika (12)

  1. (tähtitiede) Auringon vuotuinen reitti taivaankannella
    Auringonpimennys voi tapahtua vain Kuun radan leikatessa ekliptikan.
    Aurinkokunnan taivaankappaleet liikkuvat yleensä ekliptikan lähellä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeklipˌt̪ikɑ/
  • tavutus: ek‧lip‧ti‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ekliptika ekliptikat
genetiivi ekliptikan ekliptikoiden
ekliptikoitten
(ekliptikain)
partitiivi ekliptikaa ekliptikoita
akkusatiivi ekliptika;
ekliptikan
ekliptikat
sisäpaikallissijat
inessiivi ekliptikassa ekliptikoissa
elatiivi ekliptikasta ekliptikoista
illatiivi ekliptikaan ekliptikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ekliptikalla ekliptikoilla
ablatiivi ekliptikalta ekliptikoilta
allatiivi ekliptikalle ekliptikoille
muut sijamuodot
essiivi ekliptikana ekliptikoina
translatiivi ekliptikaksi ekliptikoiksi
abessiivi ekliptikatta ekliptikoitta
instruktiivi ekliptikoin
komitatiivi ekliptikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ekliptika-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • latinan eclipsis, ’auringonpimennys’

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ekliptika yl. (yks. määr. ekliptikan[luo], ei monikkoa)

  1. (tähtitiede) ekliptika