alistuskonjunktio

Suomi

Substantiivi

alistuskonjunktio (3)

1. (kielitiede) konjunktioihin kuuluva eri tyyppisiä alisteisuuksia osoittava sidesana, jolla alkava sivulause ei voi esiintyä yksinään vaan se tulee sitoa päälauseeseen.

   Alistuskonjunktio osoittaa aloittamansa lauseen (tai lausekkeen) olevan osa toista lausetta (tai lauseketta)

   Suomen kielen alistuskonjunktioita ovat: että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, vaikka, kuin

Etymologia

• yhdyssana sanoista alistus ja konjunktio

Käännökset

1. eri tyyppisiä alisteisuuksia osoittava sidesana

englanti: subordinating conjunction ruotsi: underordnande konjunktion saksa: unterordnende Konjunktion

venäjä: подчинительный союз viro: alistav sidesõna, möönev sidesõna

Liittyvät sanat

• rinnastuskonjunktio, konsessiivinen konjunktio

Aiheesta muualla

• alistuskonjunktio Kielitoimiston sanakirjassa
• alistuskonjunktio Tieteen termipankissa

Lähteet

• Tieteen termipankki 20.01.2016: Kielitiede:alistuskonjunktio. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:alistuskonjunktio.)