kikkailla

Suomi

Verbi

kikkailla (67) (taivutus[luo])

1. yrittää saada jokin onnistumaan eri keinolla; kokeilla eri keinoja, pelleillä, temppuilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkikːɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: kik‧kail‧la

Etymologia

mahdollisesti alun perin jalkapallon pelaamisesta

Liittyvät sanat

• kikka
• kikkailija

Johdokset

• substantiivit: kikkaileminen, kikkailu

Aiheesta muualla

• kikkailla Kielitoimiston sanakirjassa