kikka
Katso myös: Kikka |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) keino
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkikːɑ/
- tavutus: kik‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kikka | kikat |
genetiivi | kikan | kikkojen (kikkain) |
partitiivi | kikkaa | kikkoja |
akkusatiivi | kikka; kikan |
kikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kikassa | kikoissa |
elatiivi | kikasta | kikoista |
illatiivi | kikkaan | kikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kikalla | kikoilla |
ablatiivi | kikalta | kikoilta |
allatiivi | kikalle | kikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kikkana | kikkoina |
translatiivi | kikaksi | kikoiksi |
abessiivi | kikatta | kikoitta |
instruktiivi | – | kikoin |
komitatiivi | – | kikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kika- | |
vahva vartalo | kikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
mahdollisesti alun perin jalkapallon pelaamisesta
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: kikkailla
Aiheesta muualla muokkaa
- kikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A