kikkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakikkaileminen (38)
- teonnimi verbistä kikkailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikkaileminen | kikkailemiset |
| genetiivi | kikkailemisen | kikkailemisten kikkailemisien |
| partitiivi | kikkailemista | kikkailemisia |
| akkusatiivi | kikkaileminen; kikkailemisen |
kikkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikkailemisessa | kikkailemisissa |
| elatiivi | kikkailemisesta | kikkailemisista |
| illatiivi | kikkailemiseen | kikkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikkailemisella | kikkailemisilla |
| ablatiivi | kikkailemiselta | kikkailemisilta |
| allatiivi | kikkailemiselle | kikkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikkailemisena (kikkailemisna) |
kikkailemisina |
| translatiivi | kikkailemiseksi | kikkailemisiksi |
| abessiivi | kikkailemisetta | kikkailemisitta |
| instruktiivi | – | kikkailemisin |
| komitatiivi | – | kikkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kikkailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kikkailemis- | |