Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kuiva (10) (komparatiivi kuivempi, superlatiivi kuivin) (taivutus[luo])

  1. nesteetön
    Multa, jossa ei ole vettä, on kuivaa.
    Pyykit ovat jo kuivia.
  2. ominaisuus, joka on mehevän vastakohta
    Laitaluomainen kota on kuiva hedelmä, toisin kuin mehevä marja.
  3. alkoholipitoisista juomista, kuten viinistä käytetty sana suhteellisen (sokeripitoisuus ja hapokkuus huomioituna) makeuden ilmaisemiseen, vähemmän makea kuin puolikuiva; laimentamaton
    Kuiva valkoviini.
    Kuiva drinkki.
  4. sellainen, jossa sadanta on vähäinen (alueesta/ilmastosta)
    Etelä-Italia on kuivempi kuin Pohjois-Italia.
  5. sellainen, joka on iloton ja huumorintajuton (ihmisestä)
    En ole varma onko hän kuiva vai tylsä.
    kuiva insinööri, kuiva merkonomi
  6. sellainen, jonka aikana henkilö ei käytä alkoholia tai käyttää hyvin vähän
    Sitten vietetään kuiva tammikuu ilman tipan tippaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkui̯ʋɑ/
  • tavutus: kui‧va

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ilmakuiva, kesäkuiva, kuiva-aine, kuiva-ainepitoisuus, kuivaelementti, kuivaeste, kuivaharjaus, kuivaharjoittelu, kuivaheinä, kuivahiiva, kuivahukkuminen, kuivajää, kuivakakku, kuivakukka, kuivakäymälä, kuivalanta, kuivalastialus, kuivamaito, kuivamuona, kuivamustekynä, kuivaneulapiirros, kuivapaino, kuivapari, kuivaparisto, kuivapesu, kuivarehu, kuivasampoo, kuivasprii, kuivasuolaus, kuivatelakka, kuivatislaus, kuivavartinen, puolikuiva, pyyhekuiva, riihikuiva, rutikuiva, ruutikuiva, silityskuiva, varastokuiva

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuiva Kielitoimiston sanakirjassa