SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kyntää (55-J) (taivutus)

  1. muokata maata auralla
    Kynsin eilen niittymme.
  2. (kuvaannollisesti) kulkea merellä
  3. (kuvaannollisesti) olla alamaissa, mennä huonosti
    Aspocomp kyntää miinuksella. (Taloussanomat)
    Atletico kyntää syvällä, uudella valmentajalla sikainfluenssa (HS.fi)
    JYP kyntää syvällä, Lukko tyrmäsi Jokerit. (Pohjalainen)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkynt̪æːˣ/
  • tavutus: kyn‧tää

EtymologiaMuokkaa

ehkä johdos sanasta kynsi[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

TaivutustyyppiMuokkaa
  • Joukahainen → muistaa (KOTUS 53, NSK 2) tai huutaa (KOTUS 54, NSK 3)
  • NSK → muistaa (KOTUS 53, NSK 2) (harvoin) sortaa (KOTUS 55, NSK 7)

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 341. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.