Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kyntää (55-J) (taivutus)

  1. muokata maata auralla
    Kynsin eilen niittymme.
  2. (kuvaannollisesti) kulkea merellä
    Miehittämättömät rahtilaivat voivat pian kyntää maailman meriä. (HS.fi)
  3. (kuvaannollisesti) edetä vaivalloisesti, olla alamaissa, mennä huonosti
    Aspocomp kyntää miinuksella. (Taloussanomat)
    Atletico kyntää syvällä, uudella valmentajalla sikainfluenssa (HS.fi)
    JYP kyntää syvällä, Lukko tyrmäsi Jokerit. (Pohjalainen)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkynt̪æːˣ/
  • tavutus: kyn‧tää

Etymologia muokkaa

ehkä johdos sanasta kynsi[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

Taivutustyyppi muokkaa
  • Joukahainen → muistaa (KOTUS 53, NSK 2) tai huutaa (KOTUS 54, NSK 3)
  • NSK → muistaa (KOTUS 53, NSK 2) (harvoin) sortaa (KOTUS 55, NSK 7)

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 341. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.