Wikipedia
Katso artikkeli Kyntö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kyntö (1-J)

  1. kyntäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkynt̪ø/
  • tavutus: kyn‧tö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyntö kynnöt
genetiivi kynnön kyntöjen
partitiivi kyntöä kyntöjä
akkusatiivi kyntö;
kynnön
kynnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi kynnössä kynnöissä
elatiivi kynnöstä kynnöistä
illatiivi kyntöön kyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kynnöllä kynnöillä
ablatiivi kynnöltä kynnöiltä
allatiivi kynnölle kynnöille
muut sijamuodot
essiivi kyntönä kyntöinä
translatiivi kynnöksi kynnöiksi
abessiivi kynnöttä kynnöittä
instruktiivi kynnöin
komitatiivi kyntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kynnö-
vahva vartalo kyntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kevätkyntö, kuviokyntö, kyntöaika, kyntöaura, kyntökilpailu, kyntöpelto, kyntövako, kyntöviilu, syyskyntö

Aiheesta muualla muokkaa

  • kyntö Kielitoimiston sanakirjassa
  • kyntö Tieteen termipankissa