kynnös
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakynnös (39)
- kynnetty tai kynnettävänä oleva peltoalue
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkynːøs/
- tavutus: kyn‧nös
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kynnös | kynnökset |
| genetiivi | kynnöksen | kynnösten kynnöksien |
| partitiivi | kynnöstä | kynnöksiä |
| akkusatiivi | kynnös; kynnöksen |
kynnökset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kynnöksessä | kynnöksissä |
| elatiivi | kynnöksestä | kynnöksistä |
| illatiivi | kynnökseen | kynnöksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kynnöksellä | kynnöksillä |
| ablatiivi | kynnökseltä | kynnöksiltä |
| allatiivi | kynnökselle | kynnöksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kynnöksenä | kynnöksinä |
| translatiivi | kynnökseksi | kynnöksiksi |
| abessiivi | kynnöksettä | kynnöksittä |
| instruktiivi | – | kynnöksin |
| komitatiivi | – | kynnöksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kynnökse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kynnös- | |