leikkiä

Suomi

Substantiivi

leikkiä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leikki

Verbi

leikkiä (61-A) (taivutus[luo])

1. puuhailla askareissa, joita kutsutaan leikiksi; usein huvin vuoksi, yksin tai toisten lasten kanssa, spontaanisti tai ohjattuna

   Lauri haluaa leikkiä hiekkarannalla.

2. kohdella leikkimielisesti, kohdella kuin leikkikalua

   Ruoalla ei saa leikkiä!

3. tekeytyä joksikin, jota ei oikeasti ole; yrittää olla jotakin, jota ei oikeasti ole

   Hän vain leikkii viisasta.

4. teeskennellä, olettaa jotakin todeksi osana ajatusleikkiä

   Leikitään nyt, että kenenkään ei tarvitsisi maksaa veroja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯kːiæˣ/
• tavutus: leik‧ki‧ä

Käännökset

1. puuhailla askareissa, joita kutsutaan leikiksi

englanti: play espanja: jugar esperanto: ludi kroaatti: igrati se, naigrati se ranska: jouer

romania: juca ruotsi: leka saksa: spielen turkki: oynamak venäjä: играть

Liittyvät sanat

• leikki

Johdokset

• substantiivit: leikkijä, leikkiminen
• verbit: leikittää

Aiheesta muualla

• leikkiä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 426 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa