SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

leikki (5-A)

  1. säännötön toiminta, jota tehdään huvin vuoksi, erityisesti lasten kesken

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈle̞ik̟ːi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leikki leikit
genetiivi leikin leikkien
partitiivi leikkiä leikkejä
akkusatiivi leikki;
leikin
leikit
sisäpaikallissijat
inessiivi leikissä leikeissä
elatiivi leikistä leikeistä
illatiivi leikkiin leikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leikillä leikeillä
ablatiivi leikiltä leikeiltä
allatiivi leikille leikeille
muut sijamuodot
essiivi leikkinä leikkeinä
translatiivi leikiksi leikeiksi
abessiivi leikittä leikeittä
instruktiivi leikein
komitatiivi leikkeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

arvausleikki, esileikki, hevosenleikki, hippaleikki, ilmaisuleikki, intiaanileikki, joululeikki, juoksuleikki, kansanleikki, lastenleikki, laululeikki, leikinohjaaja, leikinteko, leikki-ikä, leikkiauto, leikkieläin, leikkihuone, leikkijuna, leikkikalu, leikkikaveri, leikkikehä, leikkikenttä, leikkikoulu, leikkilaiva, leikkilaulu, leikkimieli, leikkimökki, leikkipaikka, leikkipeli, leikkiperinne, leikkipuhe, leikkipuisto, leikkipyssy, leikkisota, leikkiterapia, leikkitoveri, leikkiväline, lemmenleikki, liikuntaleikki, nukkeleikki, palloleikki, panttileikki, piirileikki, rantaleikki, roolileikki, sanaleikki, seuraleikki, sisäleikki, sokkoleikki, sotaleikki, sukupuolileikki, takaa-ajoleikki, tonttuleikki, ulkoleikki, värileikki

IdiomitMuokkaa

  • laskea leikkiä pilailla

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • leikki Kielitoimiston sanakirjassa
  • leikki Tieteen termipankissa

VerbiMuokkaa

leikki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä leikkiä