leikki

Suomi

Leikki

Substantiivi

leikki (5-A)

1. säännötön toiminta, jota tehdään huvin vuoksi, erityisesti lasten kesken

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯kːi/, [ˈle̞ik̟ːi]

• tavutus: leik‧ki

Käännökset

1. toiminta, jota tehdään huvin vuoksi, erityisesti lasten kesken

englanti: play, game puola: gra ranska: jeu m. saksa: Spiel n. tanska: lek

turkki: oyun ukraina: гра f. valkovenäjä: гульня f. venäjä: игра f. viro: mäng

Liittyvät sanat

• kisailu, kisa
• peli

Johdokset

• adjektiivit: leikillinen
• adverbit: leikisti
• verbit: leikittää, leikkiä

Yhdyssanat

arvausleikki, esileikki, hevosenleikki, hippaleikki, ilmaisuleikki, intiaanileikki, joululeikki, juoksuleikki, kansanleikki, lastenleikki, laululeikki, leikinohjaaja, leikinteko, leikki-ikä, leikkiauto, leikkieläin, leikkihuone, leikkijuna, leikkikalu, leikkikaveri, leikkikehä, leikkikenttä, leikkikoulu, leikkilaiva, leikkilaulu, leikkimieli, leikkimökki, leikkipaikka, leikkipeli, leikkiperinne, leikkipuhe, leikkipuisto, leikkipyssy, leikkiraha, leikkisota, leikkiterapia, leikkitoveri, leikkiväline, lemmenleikki, liikuntaleikki, nukkeleikki, palloleikki, panttileikki, piirileikki, rantaleikki, roolileikki, sanaleikki, seuraleikki, sisäleikki, sokkoleikki, sotaleikki, sukupuolileikki, takaa-ajoleikki, tonttuleikki, ulkoleikki, värileikki

Idiomit

• laskea leikkiä pilailla

Aiheesta muualla

• leikki Kielitoimiston sanakirjassa
• leikki Tieteen termipankissa
• Artikkelit 426, 3829 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

leikki

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä leikkiä