kisa
Katso myös: kiša, kısa |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (usein monikossa) kilpailu, urheilukilpailu
- leikki, karkelo, kilvoittelu ja muu yhteinen ilonpito kisailijoiden kesken
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkisɑ/
- tavutus: ki‧sa
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kisa | kisat |
genetiivi | kisan | kisojen (kisain) |
partitiivi | kisaa | kisoja |
akkusatiivi | kisa; kisan |
kisat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kisassa | kisoissa |
elatiivi | kisasta | kisoista |
illatiivi | kisaan | kisoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kisalla | kisoilla |
ablatiivi | kisalta | kisoilta |
allatiivi | kisalle | kisoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kisana | kisoina |
translatiivi | kisaksi | kisoiksi |
abessiivi | kisatta | kisoitta |
instruktiivi | – | kisoin |
komitatiivi | – | kisoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kisa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
arvokisa, hallikisa, hiihtokisa, kisajoukkue, kisakaupunki, kisakylä, kisatyttö, maailmanmestaruuskisa, mestaruuskisa, missikisa, olympiakisat, rankkarikisa, teräsmieskisa, urheilukisa, voimistelukisa yleisurheilukisa
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kisa Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Verbi muokkaa
kisa (1)
- siristää (silmiä)
Taivutus muokkaa
- Nominaalimuodot
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
kisa (gen kisa, part kisa, adit kissa)
- huuto, parku; kiljunta, möly, möykkä, mekkala, mekastus; rähinä
- kisa ja kära – huuto ja parku, valtava kohu yms.
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9