Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kisailu (2)

  1. kisaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkisɑi̯lu/
  • tavutus: ki‧sai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kisailu kisailut
genetiivi kisailun kisailujen
kisailuiden
kisailuitten
partitiivi kisailua kisailuita
kisailuja
akkusatiivi kisailu;
kisailun
kisailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kisailussa kisailuissa
elatiivi kisailusta kisailuista
illatiivi kisailuun kisailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kisailulla kisailuilla
ablatiivi kisailulta kisailuilta
allatiivi kisailulle kisailuille
muut sijamuodot
essiivi kisailuna kisailuina
translatiivi kisailuksi kisailuiksi
abessiivi kisailutta kisailuitta
instruktiivi kisailuin
komitatiivi kisailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kisailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kisailu Kielitoimiston sanakirjassa