Katso myös: Kasi, kaŝi, kaši, käsi, Käsi

Substantiivi

muokkaa

kasi (5) (monikko kasit)

  1. (arkikieltä) kahdeksan, kahdeksainen, kahdeksikko
    Pääsemme sinne kasilla [tässä: raitiovaunu numbero 8].
  2. (arkikieltä) kastemato, kasiainen
  3. (arkikieltä) yökaste
  4. (murteellinen) kissa
    Olipa miekka miestä myöten, / kalpa kantajan mukahan, / – – / kasi naukui naulan päässä, / penu putkessa puhusi.[1]
  5. (puhekieltä) kahdeksasluokkalainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑsi/, [ˈkɑ̝si]
  • tavutus: ka‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kasi kasit
genetiivi kasin kasien
(kasein)
partitiivi kasia kaseja
akkusatiivi kasi;
kasin
kasit
sisäpaikallissijat
inessiivi kasissa kaseissa
elatiivi kasista kaseista
illatiivi kasiin kaseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kasilla kaseilla
ablatiivi kasilta kaseilta
allatiivi kasille kaseille
muut sijamuodot
essiivi kasina kaseina
translatiivi kasiksi kaseiksi
abessiivi kasitta kaseitta
instruktiivi kasein
komitatiivi kaseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kasi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

aski, kisa, sika

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kasi Kielitoimiston sanakirjassa

Toki pona

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kasi

  1. puu

Viitteet

muokkaa
  1. Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 39. runo, v. 101–108.