Katso myös: Kasi, kaŝi, kaši, käsi, Käsi

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kasi (5) (monikko kasit)

  1. (arkikieltä) kahdeksan, kahdeksainen, kahdeksikko
  2. (arkikieltä) kastemato, kasiainen
  3. (arkikieltä) yökaste
  4. (murteellinen) kissa
    Olipa miekka miestä myöten, / kalpa kantajan mukahan, / – – / kasi naukui naulan päässä, / penu putkessa puhusi.[1]
  5. (puhekieltä) kahdeksasluokkalainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑsi/, [ˈkɑ̝si]
  • tavutus: ka‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kasi kasit
genetiivi kasin kasien
(kasein)
partitiivi kasia kaseja
akkusatiivi kasi;
kasin
kasit
sisäpaikallissijat
inessiivi kasissa kaseissa
elatiivi kasista kaseista
illatiivi kasiin kaseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kasilla kaseilla
ablatiivi kasilta kaseilta
allatiivi kasille kaseille
muut sijamuodot
essiivi kasina kaseina
translatiivi kasiksi kaseiksi
abessiivi kasitta kaseitta
instruktiivi kasein
komitatiivi kaseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kasi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

aski, kisa, sika

Aiheesta muualla muokkaa

  • kasi Kielitoimiston sanakirjassa

Toki pona muokkaa

Substantiivi muokkaa

kasi

  1. puu

Viitteet muokkaa

  1. Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 39. runo, v. 101–108.